Ligandit
Sama molekyylikaava voi vastata eri koordinaatioisomeereja, kuten cis/trans- tai fac/mer-muotoja, ja kompleksit voivat olla myös kiraalisia. Geometria vaikuttaa reaktiivisuuteen ja biologiseen vaikutukseen; cisplatiinin toiminta eroaa voimakkaasti sen trans-isomeerista.
Koordinaatioluku
Ligandit muuttavat metallikeskuksen elektronitiheyttä ja voivat stabiloida tiettyjä hapetusasteita. π-akseptorit ja π-donorit siirtävät d-tasojen energiaa eri tavoin, joten kompleksin redoxpotentiaali on koko koordinaatioympäristön ominaisuus, ei vain metallin “oma” luku.
d-orbitaalien jakautuminen
Koordinaatiokemia käsittelee komplekseja, joissa metallikeskus sitoo elektronipareja luovuttavia ligandeja. Ligandien geometria ja elektroninen vaikutus jakavat d-orbitaalien energioita ja muuttavat väriä, magnetismia, redox-kemiaa sekä reaktiivisuutta.
Korkea ja matala spin
H₂O, NH₃, Cl⁻ ja CN⁻ ovat tyypillisiä ligandeja. Monodenttinen ligandi sitoutuu yhden luovuttaja-atomin kautta, monidenttinen usean ja voi muodostaa kelaattirenkaan.
Ligandit
Suoraan sitoutuneiden luovuttaja-atomien määrä on koordinaatioluku. Kuusi johtaa usein oktaedriin, neljä tetraedriin tai neliötasoon ja kaksi lineaariseen rakenteeseen.
Ligandit muuttavat metallikeskuksen elektronitiheyttä ja voivat stabiloida tiettyjä hapetusasteita. π-akseptorit ja π-donorit siirtävät d-tasojen energiaa eri tavoin, joten kompleksin redoxpotentiaali on koko koordinaatioympäristön ominaisuus, ei vain metallin “oma” luku.