Kolme p-orbitaalia antaa kuusi paikkaa ja kuusi saraketta. Samassa lohkossa on metalleja, puolimetalleja, epämetalleja, halogeeneja ja jalokaasuja.
1
Identify the particles or structure involved.
2
3
He:n konfiguraatio on 1s², joten viimeinen täyttyvä alakuori on s. Se sijoitetaan silti ryhmään 18, koska ensimmäinen kuori on täysin täysi, ionisaatioenergia korkea ja kemiallinen reaktiivisuus erittäin pieni. Heliumia ei pidä selittää kahdeksan elektronin oktetilla: n=1-kuoreen mahtuu vain kaksi.
Tiede jää mieleen, kun määritelmä yhdistyy johonkin mitattavaan tai havaittavaan.
Diskreetit viivat
Atomispektri on niiden aallonpituuksien tai taajuuksien joukko, joita atomi voi absorboida tai lähettää siirtyessään kvantittuneiden energiatilojen välillä. Koska tasorakenne riippuu ytimen varauksesta ja elektroneista, spektriviivat ovat alkuaineelle tunnusomaisia.
Siirtymässä ΔE=hν. Sidottujen atomitilojen energiat ovat diskreettejä, joten harva kaasu tuottaa tarkkoja viivoja mielivaltaisen jatkuvan spektrin sijaan.
Viritystila voi purkautua ja lähettää fotonin. Alemmassa tilassa oleva atomi voi absorboida fotonin vain, jos energia vastaa sallittua tilojen väliä. Emissio- ja absorptiospektrit perustuvat siis samoihin energiatasoihin.
Vedyn yksinkertaiset −1/n²-tasot tuottavat Lyman-, Balmer- ja Paschen-sarjat. Eri sarjat päättyvät eri n-arvoihin ja sijoittuvat siksi ultraviolettiin, näkyvään tai infrapuna-alueeseen.
Elektronien keskinäinen vuorovaikutus, spin-rata-kytkentä ja useiden konfiguraatioiden sekoittuminen tekevät spektristä tiheämmän. Todellinen atomispektri kertoo siksi paljon hienorakenteesta ja elektronikorrelatiosta.