Kymmenen elektronin esimerkki
Moniatomisessa ionissa yksityiskohdat monimutkaistuvat, mutta yksiatomisille isoelektronisille lajeille suurempi Z tarkoittaa tavallisesti pienempää säteitä. Poikkeava järjestys on hyvä syy tarkistaa käytetty sädemääritelmä.
Säde
Sarja erottaa lisäprotonien vaikutuksen uuden pääkuoren vaikutuksesta. Siksi se on yksi puhtaimmista tavoista ymmärtää jaksollista kokoa.
Sitoutumisenergia
Isoelektroninen vertailu on tehokas juuri siksi, että elektronien lukumäärä pidetään vakiona samalla kun ydinvaraus muuttuu. Se eristää yhden tärkeän muuttujan ja tekee sädekehityksestä selkeän. Todellisessa liuoksessa tai kiteessä ympäristö lisää kuitenkin uusia tekijöitä: pieni ja voimakkaasti varautunut ioni sitoo liuotinmolekyylejä tiukasti, jolloin hydratoitunut koko voi poiketa paljaan ionin säteestä. Myös polarisoituvuus pienenee usein, kun elektronipilvi sitoutuu tiukemmin kasvavan ydinvarauksen vaikutuksesta.
Polarisoituvuus
Järjestä O²⁻, F⁻, Ne, Na⁺ ja Mg²⁺ pienenevän säteen mukaan.
Kymmenen elektronin esimerkki
Isoelektronisilla lajeilla on sama määrä elektroneja. Kun elektronimäärä pidetään vakiona ja protonilukua muutetaan, saadaan lähes kontrolloitu vertailu, joka paljastaa ydinvarauksen vaikutuksen säteeseen, sitoutumiseen ja polarisoituvuuteen.
Sarja erottaa lisäprotonien vaikutuksen uuden pääkuoren vaikutuksesta. Siksi se on yksi puhtaimmista tavoista ymmärtää jaksollista kokoa.