Aloita konkreettisesta kysymyksestä. Yhtälö tulee vasta sen jälkeen: tunnista ensin, mitä voidaan havaita tai mitata, mikä muuttuu ja mitkä suureet liittyvät toisiinsa.
Tee ennuste
Muuta vain yhtä suuretta kerrallaan. Näin voit ennen laskua ennustaa, minkä pitäisi kasvaa, pienentyä tai pysyä ennallaan.
Syvennä ymmärrystä
Tarkista aina yksiköt ja suuruusluokka. Algebra voi olla oikein, vaikka fysikaalinen tulkinta olisi mahdoton.
Mendeleev
Kysy ensin, mitä symbolit tarkoittavat, ja sijoita luvut vasta sitten.
Energiakäyrä
Kimiallinen sidos syntyy, kun atomiytimien ja elektronien yhteisvaikutus tuottaa tietylle rakenteelle pienemmän kokonaisenergian kuin erilleen oleville osille. Kovalenttinen, ioninen ja metallinen sidos ovat hyödyllisiä malleja eri elektronijakaumille, mutta todellinen sidos voi sisältää usean mallin piirteitä.
Kun kaksi atomia on hyvin kaukana toisistaan, niiden välinen vuorovaikutus on pieni. Lähestyessä ydin–elektroni-vetovoima voi alentaa energiaa, mutta liian pienellä etäisyydellä ydin–ydin- ja elektroni–elektroni-hylkiminen kasvaa voimakkaaksi. Sidospituus vastaa suunnilleen tämän kokonaisenergian minimiä.
Lewis-mallissa kovalenttinen sidos kuvataan usein jaettuna elektroniparina. Kvanttimekaniikassa elektronit kuvataan kuitenkin molekyyliorbitaaleilla tai muilla monielektronisilla aaltotoiminnoilla, jotka voivat ulottua usean ytimen alueelle. Sidoksen kannalta olennaista on, että elektronitiheyden järjestyminen alentaa kokonaisenergiaa.
Ionikiteessä positiiviset ja negatiiviset ionit eivät muodosta vain erillisiä kahden hiukkasen pareja. Jokainen ioni vuorovaikuttaa monien ympäröivien ionien kanssa, ja hilalenergia on koko rakenteen kollektiivinen ominaisuus. Siksi esimerkiksi NaCl-kidettä on harhaanjohtavaa kuvata erillisten NaCl-molekyylien joukkona.
Jos sidoksen atomit vetävät elektronitiheyttä eri voimakkuudella, sidokseen syntyy osittaisvarauksia ja dipolimomentti. Molekyylin kokonaispolaarisuus riippuu kuitenkin geometriasta. Hiilidioksidissa kaksi C=O-sidosta ovat polaarisia, mutta lineaarisen molekyylin vastakkaiset dipolit kumoavat toisensa.