Jaksolliset trendit kuvaavat ominaisuuksien toistuvia muutoksia järjestysluvun kasvaessa. Jakson yli efektiivinen ydinvaraus yleensä kasvaa ja atomisäde pienenee, kun taas ryhmää alaspäin uudet elektronikuoret yleensä kasvattavat atomikokoa. Trendit eivät ole ehdottomia sääntöjä, koska elektronirakenne aiheuttaa poikkeuksia.
Jaksolliset trendit kuvaavat ominaisuuksien toistuvia muutoksia järjestysluvun kasvaessa. Jakson yli efektiivinen ydinvaraus yleensä kasvaa ja atomisäde pienenee, kun taas ryhmää alaspäin uudet elektronikuoret yleensä kasvattavat atomikokoa. Trendit eivät ole ehdottomia sääntöjä, koska elektronirakenne aiheuttaa poikkeuksia.
Tieteessä kiinnostava luku on usein kysymyksen alku, ei sen loppu.
Jaksolliset trendit syntyvät ydinvarauksen kasvusta, elektronien varjostuksesta ja valenssikonfiguraatioiden toistumisesta. Atomisäde, ionisaatioenergia, elektronin affiniteetti ja elektronegatiivisuus eivät muutu täydellisen suoraviivaisesti, mutta niiden pääsuunnat voidaan ymmärtää efektiivisen ydinvarauksen avulla.
Valenssielektroni ei koe koko +Ze-varauksen vetovoimaa, koska muut elektronit varjostavat ydintä. Jakson yli Z kasvaa, mutta saman pääkuoren varjostus ei kasva yhtä nopeasti. Siksi Z_eff yleensä kasvaa vasemmalta oikealle.
Jakson yli kasvava Z_eff vetää elektronipilveä lähemmäs ydintä ja säde yleensä pienenee. Ryhmässä alaspäin tulee uusia pääkuoria, joten ulkoelektronit sijaitsevat kauempana ja säde yleensä kasvaa.
Ensimmäinen ionisaatioenergia yleensä kasvaa jakson yli ja pienenee ryhmässä alaspäin. Paikallisia poikkeuksia syntyy uuden alakuoren alkamisesta ja elektronien parittumisesta. Peräkkäisissä ionisaatioissa suuri hyppy paljastaa siirtymisen valenssikuoresta sisäkuoreen.
Affiniteetin trendi on epäsäännöllisempi. Lisäksi kirjallisuudessa käytetään eri etumerkkisopimuksia: joskus vapautuva energia ilmoitetaan positiivisena lukuna, joskus elektronin liittämisen ΔE on negatiivinen eksotermisessä prosessissa. Sopimus on aina ilmoitettava.