Tiede

Kvanttiluvut — Pääkvanttiluku n

Kun n on annettu, l voi olla 0…n−1. Arvot 0,1,2,3 vastaavat s-, p-, d- ja f-alakuoria. l liittyy orbitaaliseen kulmaliikemäärään ja aaltofunktion kulmasolmujen määrään.

Pääkvanttiluku n

Kun n on annettu, l voi olla 0…n−1. Arvot 0,1,2,3 vastaavat s-, p-, d- ja f-alakuoria. l liittyy orbitaaliseen kulmaliikemäärään ja aaltofunktion kulmasolmujen määrään.

Sivukvanttiluku l

m_l saa kokonaislukuarvot −l:stä +l:ään. Yhdessä alakuoressa on siis 2l+1 erilaista avaruudellista orbitaalitilaa. Ulkoinen magneettikenttä voi erottaa näiden kulmaliikemäärän projektioita.

Magneettinen kvanttiluku m_l

Elektronille m_s on +1/2 tai −1/2 valitun mittausakselin suhteen. Spin ei ole klassinen pyörivä pallo vaan sisäinen kvanttiominaisuus, jolla on oma kulmaliikemäärä ja magneettinen momentti.

Spinkvanttiluku m_s

Kahdella saman atomin elektronilla ei voi olla samoja kaikkia neljää kvanttilukua. Siksi yksi avaruudellinen orbitaali, jolla n,l,m_l ovat kiinteät, voi sisältää enintään kaksi elektronia vastakkaisilla spinprojektioilla.

Kvanttiluvut(n, l, mₗ, mₛ)

Pääkvanttiluku n

Tietylle n:lle avaruudellisia orbitaaleja on yhteensä n², koska kaikkien l-arvojen 2l+1 tilat summautuvat tähän. Kun jokaiseen orbitaaliin mahtuu kaksi spin-tilaa, kuoren maksimikapasiteetti on 2n² elektronia.

m_l saa kokonaislukuarvot −l:stä +l:ään. Yhdessä alakuoressa on siis 2l+1 erilaista avaruudellista orbitaalitilaa. Ulkoinen magneettikenttä voi erottaa näiden kulmaliikemäärän projektioita.