Aktiivisuuden yhtälö
Yhdelle radionuklidille A=λN. Suurempi hajoamisvakio tai suurempi hajoamattomien ydinten määrä kasvattaa aktiivisuutta. Koska N pienenee eksponentiaalisesti, myös A(t)=A₀e^(−λt), joten aktiivisuus puolittuu samalla puoliintumisajalla.
Becquerel ei ole annosyksikkö
Bq kertoo tapahtumia sekunnissa. Gray kertoo absorboitua energiaa massayksikköä kohti ja sievert lisää biologisen painotuksen. Kaksi yhtä aktiivista lähdettä voi siis aiheuttaa hyvin erilaisen vaikutuksen riippuen säteilyn energiasta, tyypistä, sijainnista ja altistusajasta.
Ilmaisimen laskentanopeus
Ilmaisin havaitsee vain osan hajoamisista. Geometria määrää, kuinka suuri osa säteilystä osuu aktiiviseen tilavuuteen, ja sisäinen tehokkuus määrää, kuinka suuri osa osumista tuottaa hyväksytyn signaalin. Lisäksi absorptio, kynnykset ja elektroniikan asetukset vaikuttavat.
Spesifinen aktiivisuus
Aktiivisuus massaa kohti riippuu voimakkaasti puoliintumisajasta ja isotoppipuhtaudesta. Lyhytikäinen puhdas radionuklidi voi olla erittäin aktiivinen jo pienessä massassa, koska suuri osuus ytimistä hajoaa aikayksikössä.
Aktiivisuuden yhtälö
Hajoamistapahtumat ovat satunnaisia. Sama keskimääräinen A ei anna joka sekunti samaa tapahtumamäärää. Poisson-tilasto on usein käyttökelpoinen malli, ja suhteellinen satunnaisepävarmuus pienenee suunnilleen suhteessa 1/√N.
Bq kertoo tapahtumia sekunnissa. Gray kertoo absorboitua energiaa massayksikköä kohti ja sievert lisää biologisen painotuksen. Kaksi yhtä aktiivista lähdettä voi siis aiheuttaa hyvin erilaisen vaikutuksen riippuen säteilyn energiasta, tyypistä, sijainnista ja altistusajasta.