Huygens–Fresnel
Raon leveydelle a kaukokentän minimit ovat likimain a sinθ=mλ, missä m on nollasta poikkeava kokonaisluku. Keskimmäinen maksimi on levein. Kun rako kapenee, kulmahajonta kasvaa.
Yksi rako
Lähikentän Fresnel-diffraktiossa etäisyydet ja aaltorintaman kaarevuus ovat olennaisia. Kaukokentän Fraunhofer-tilassa tai linsseillä toteutetussa vastaavassa asetelmassa kuvio voidaan tulkita apertuurin tuottamaksi kulmaspektriksi.
Fresnel ja Fraunhofer
Pyöreä apertuuri tuottaa Airyn kiekon ja renkaita. Ensimmäinen minimi on suunnilleen kulmassa 1,22λ/D. Siksi täydellinenkin teleskooppi muodostaa pistekohteesta rajallisen levyisen kuvan.
Pyöreä aukko
Monen tasavälisen raon hila antaa teräviä päämaksimeja ehdolla d sinθ=mλ. Mitä useampia rakoja valaistaan, sitä kapeampia huiput ovat ja sitä paremmin läheiset aallonpituudet voidaan erottaa.
Huygens–Fresnel
Elektronit ja neutronit diffraktoituvat samalla aaltoperiaatteella. Röntgen- ja elektronidiffraktio ovat tehokkaita kiteissä, koska niiden aallonpituudet voivat olla verrattavissa atomien välisiin etäisyyksiin.
Lähikentän Fresnel-diffraktiossa etäisyydet ja aaltorintaman kaarevuus ovat olennaisia. Kaukokentän Fraunhofer-tilassa tai linsseillä toteutetussa vastaavassa asetelmassa kuvio voidaan tulkita apertuurin tuottamaksi kulmaspektriksi.