Metallurgia ja teräs
Rauta on useimpien terästen perusta. Hiilen ja seosaineiden määrä sekä lämpökäsittely muuttavat lujuutta, sitkeyttä ja korroosionkestävyyttä.
Rauta on järjestysluvun 26 alkuaine (Fe). Se sijaitsee jaksossa 4, ryhmässä 8 ja d-lohkossa. Huoneenlämmössä vertailuolomuoto on kiinteä. Elektronikonfiguraatio on [Ar] 3d6 4s2.
Siirtymämetalleilla s- ja d-elektronien energiat ovat lähellä toisiaan. Tämä mahdollistaa useita hapetuslukuja sekä suuren vaihtelun sidoksissa, koordinaatiokemiassa ja materiaalien ominaisuuksissa.
Tämän atomin elektronikonfiguraatio on [Ar] 3d6 4s2. Valenssielektronien määrä ja energia määräävät, miten atomi sitoutuu ja millaisia ionisia tai kovalenttisia rakenteita se voi muodostaa.
Rauta esiintyy metallina ja seoksissa sekä oksideissa, sulfideissa, halogenideissa ja koordinaatioyhdisteissä. Hapetusluvut +2 ja +3 ovat erityisen tärkeitä mineraaleissa, materiaaleissa ja biologisissa järjestelmissä.
Huoneenlämmössä vertailuolomuoto on kiinteä. Ilmoitettu tiheys on 7.874 g/cm³. Sulamispiste on 1 811 K (1 538 °C). Kiehumispiste on 3 134 K (2 861 °C). Paine, puhtaus ja kiderakenne voivat vaikuttaa mitattuihin fysikaalisiin ominaisuuksiin.
Käytännössä rauta liittyy erityisesti seuraaviin yhteyksiin: metallurgia ja teräs, rakentaminen ja biologia.
Rauta on useimpien terästen perusta. Hiilen ja seosaineiden määrä sekä lämpökäsittely muuttavat lujuutta, sitkeyttä ja korroosionkestävyyttä.
Yksi käytännön yhteys on rakentaminen. Alkuaineen tarkka rooli riippuu käytetystä kemiallisesta muodosta, seoksesta, materiaalista tai isotoopista.
Rauta sitoo ja siirtää elektroneja sekä happea monissa biologisissa proteiineissa. Sen kemiallinen ympäristö säätelee, milloin Fe²⁺- ja Fe³⁺-muodot ovat käytettävissä.
Rauta sijaitsee jaksossa 4 ja ryhmässä 8. Todelliset naapurialkuaineet auttavat vertaamaan atomikokoa, ionisaatioenergiaa, elektronirakennetta ja sidostapoja jaksollisen järjestelmän sisällä. Tässä lähialueessa näkyvät esimerkiksi Mangaani, Koboltti, Teknetium, Rutenium.
Arvot kuvaavat alkuainetta tai neutraalia atomia silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Fysikaaliset arvot voivat riippua allotroopista, paineesta ja mittausolosuhteista.
Rauta tai sitä sisältävät materiaalit tunnettiin jo antiikin aikana, kauan ennen modernia atomiteoriaa. Alkuaineen kemiallinen tunnistaminen ja myöhempi määrittely järjestysluvulla 26 ovat eri vaiheita historiassa.
Standardiatomipaino on 55.845(2). Se kuvaa luonnollisen maanpäällisen aineen isotooppikoostumuksen painotettua keskiarvoa, ei yhden tietyn atomin massaa.
Tällä alkuaineella on vähintään yksi pysyvä isotooppi. Isotoopeilla on sama protonien määrä mutta eri neutronien määrä, joten ne ovat sama alkuaine mutta niiden atomimassat eroavat.
Turvallisuus riippuu kemiallisesta muodosta, annoksesta ja altistusreitistä. Puhdas alkuaine, ionit ja yhdisteet voivat vaikuttaa elimistöön ja ympäristöön hyvin eri tavoin, joten käytettävän aineen omat turvallisuustiedot on tarkistettava.