Huomaa tämä
Tiede jää mieleen, kun määritelmä yhdistyy johonkin mitattavaan tai havaittavaan.
Tiede jää mieleen, kun määritelmä yhdistyy johonkin mitattavaan tai havaittavaan.
Atomilla ei ole kovaa pintaa, joten atomisäde on käytännöllisesti määritelty mitta eikä yksi absoluuttinen raja. Kovalenttinen, metallinen ja van der Waals -säde perustuvat eri etäisyyksiin, mutta yhtenäisesti käytettyinä ne paljastavat selviä jaksollisia trendejä.
Kahden samanlaisen kovalenttisesti sitoutuneen atomin ydinvälin puolikas antaa kovalenttisen säteen. Arvo riippuu sidoksen kertaluvusta ja kemiallisesta ympäristöstä, joten yksittäinen atomi ei kanna yhtä muuttumatonta sädelukua.
Sitoutumattomien atomien lähimmät kontaktit ovat yleensä pidempiä kuin kovalenttiset sidokset. Tällaisista etäisyyksistä johdetut van der Waals -säteet ovat tärkeitä molekyylien pakkautumisessa ja heikoissa vuorovaikutuksissa.
Metallikiteessä naapuriytimien etäisyys liittyy delokalisoituneeseen sidokseen ja hilarakenteeseen. Metallisia säteitä kannattaa verrata saman määritelmän sisällä eikä sekoittaa niitä satunnaisesti kovalenttisiin arvoihin.
Tehollinen ydinvaraus kasvaa yleensä oikealle mentäessä, kun valenssielektronit pysyvät samassa pääkuoressa. Elektronitiheys vetäytyy lähemmäs ydintä ja säde pienenee.