Tutki s-, p-, d- ja f-orbitaalien muotoja, suuntauksia, kvanttilukuja ja solmuja. Näkymä erottaa kulmaosan vedynkaltaisesta radiaalirakenteesta — ei elektroniradoista.
Pinta näyttää reaaliorbitaalin kulmaosan. Kaksi sävyä kuvaavat aaltofunktion vastakkaisia vaiheita, eivät sähkövarauksia. Radiaalirakenne näytetään erikseen alempana.
Käyrä näyttää normalisoidun r²|Rₙℓ(r)|²:n vedylle (Z = 1). Sisäiset nollakohdat ovat pallomaisia radiaalisolmuja.
Orbitaali on kvanttitila, ei elektronin ytimen ympäri kulkema rata.
3D-pinta näyttää suuntariippuvaisen rakenteen. Perhe s, p, d tai f määräytyy ℓ:n mukaan.
Radiaalikuvaaja näyttää, miten todennäköisyys jakautuu etäisyyden mukaan. n:n muuttaminen voi lisätä radiaalisolmuja, vaikka kulmaperhe pysyy samana.
Solmussa aaltofunktio on nolla. Kaksi sävyä kuvaavat vastakkaista vaihetta, eivät positiivista ja negatiivista varausta.
Reaalisten suuntausten määrä on 2ℓ+1. Yhdessä orbitaalissa voi olla enintään kaksi elektronia.
Magneettisella kvanttiluvulla mℓ on 2ℓ+1 sallittua arvoa välillä −ℓ…+ℓ. Tutut reaaliorbitaalit kuten pₓ, pᵧ ja dxy ovat kompleksisten mℓ-ominaisfunktioiden reaalisia lineaarikombinaatioita, joten kullekin ei voida antaa yhtä yksikäsitteistä mℓ-arvoa.