Juotokset
Yksi käytännön yhteys on juotokset. Alkuaineen tarkka rooli riippuu käytetystä kemiallisesta muodosta, seoksesta, materiaalista tai isotoopista.
Tina on järjestysluvun 50 alkuaine (Sn). Se sijaitsee jaksossa 5, ryhmässä 14 ja p-lohkossa. Huoneenlämmössä vertailuolomuoto on kiinteä. Elektronikonfiguraatio on [Kr] 4d10 5s2 5p2.
Ryhmän 14 alkuaineilla on neljä valenssielektronia. Kovalenttinen sitoutuminen hallitsee kevyimpiä jäseniä, kun taas metalliluonne kasvaa ryhmässä alaspäin.
Tämän atomin elektronikonfiguraatio on [Kr] 4d10 5s2 5p2. Valenssielektronien määrä ja energia määräävät, miten atomi sitoutuu ja millaisia ionisia tai kovalenttisia rakenteita se voi muodostaa.
Tinaa esiintyy metallisina muotoina ja yhdisteissä, joissa hapetusluvut +2 ja +4 ovat tärkeitä. Oksidit, halogenidit, sulfidit ja organotinayhdisteet kuvaavat kemian laajuutta.
Huoneenlämmössä vertailuolomuoto on kiinteä. Ilmoitettu tiheys on 7.365 g/cm³. Sulamispiste on 505.1 K (231.9 °C). Kiehumispiste on 2 875 K (2 602 °C). Paine, puhtaus ja kiderakenne voivat vaikuttaa mitattuihin fysikaalisiin ominaisuuksiin.
Käytännössä tina liittyy erityisesti seuraaviin yhteyksiin: juotokset, pinnoitteet ja pronssi.
Yksi käytännön yhteys on juotokset. Alkuaineen tarkka rooli riippuu käytetystä kemiallisesta muodosta, seoksesta, materiaalista tai isotoopista.
Yksi käytännön yhteys on pinnoitteet. Alkuaineen tarkka rooli riippuu käytetystä kemiallisesta muodosta, seoksesta, materiaalista tai isotoopista.
Tina on klassinen pronssien seosaine. Se muuttaa kupariseosten kovuutta, lujuutta ja korroosiokäyttäytymistä.
Tina sijaitsee jaksossa 5 ja ryhmässä 14. Todelliset naapurialkuaineet auttavat vertaamaan atomikokoa, ionisaatioenergiaa, elektronirakennetta ja sidostapoja jaksollisen järjestelmän sisällä. Tässä lähialueessa näkyvät esimerkiksi Gallium, Germanium, Arseeni, Indium.
Arvot kuvaavat alkuainetta tai neutraalia atomia silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Fysikaaliset arvot voivat riippua allotroopista, paineesta ja mittausolosuhteista.
Tämän alkuaineen historiaan kuuluu sekä varhaisia kemiallisia havaintoja että moderni tunnistaminen järjestysluvun 50 perusteella. Nämä vaiheet ovat voineet tapahtua eri aikoina.
Standardiatomipaino on 118.710(7). Se kuvaa luonnollisen maanpäällisen aineen isotooppikoostumuksen painotettua keskiarvoa, ei yhden tietyn atomin massaa.
Tällä alkuaineella on vähintään yksi pysyvä isotooppi. Isotoopeilla on sama protonien määrä mutta eri neutronien määrä, joten ne ovat sama alkuaine mutta niiden atomimassat eroavat.
Turvallisuus riippuu kemiallisesta muodosta, annoksesta ja altistusreitistä. Puhdas alkuaine, ionit ja yhdisteet voivat vaikuttaa elimistöön ja ympäristöön hyvin eri tavoin, joten käytettävän aineen omat turvallisuustiedot on tarkistettava.